Kesä tulee

  • 14 Huhtikuuta 2026
  • Kimmo P

Kesä tulee

Kesä tulee, vaellus lähestyy, oletko valmis?

No, en minä tiedä. Turha minulta on kysyä. ..Tuntuu siltä, ettei koskaan ole valmis.
Olen reilusti keski-iän ylittänyt myöhäisherännäinen vaeltaja. Syntyperäinen hesalainen, tai..no itseasiassa synnyin Kätilöopistolla mutta Helsingin alueella kuitenkin.

 

Ensimmäisen vaellukseni tein vasta 2021. Sen jälkeen vaelluksia on kertynyt jo kaikkiaan 8kpl. Ja kaikki Ulkoilma-akatemian järjestämänä. Osallistuin ensin 2vrk:n vaelluskurssille Pyhä-Häkin kansallispuistossa ja tarkoitus (kuvitelma) oli, että sen jälkeen lähden yksin vaeltamaan. Eihän se voi olla vaikeaa? Vähän niin kuin ”Mennään tuon suon yli niin, että heilahtaa…”. No..ei se nyt ihan niin mennyt.
Vuonna -21 osallistuin vielä Hirvaan kierrokselle sekä ensimmäiselle ”varsinaiselle” vaellukselle, Hetta-Pallas. Hetta-Pallas vaellus näytti mitä on vaeltaa ihan oikeassa tunturissa ja erämaassa. Vaikkakin sillä kertaa osin lumisateessa. Siitä syntyi viimeinen kipinä vaellusharrastukselle.
Vuoden -21 jälkeen olen kiertänyt Nikkaluokta-Abiskon, Kaldoaivin, Varangin, Vätsärin, Hetta-Pallaksen aurinkoisessa säässä ja viimeisenä v -25 Jämtlandin.

Jokainen vaellus on ollut erilainen ja jokainen vaellus on opettanut, joskus kantapään kautta, uusia asioita. Koen, että en ole vieläkään täysin valmis sille seuraavalle vaellukselle.
Nikkaluokta-Abiskossa hukkasin teltan kiilat ensimmäiselle yöpymispaikalle ja huomasin sen vasta illalla päivän vaelluksen jälkeen seuraavassa leirissä. Tai..no..eivät ne hukassa ole. Minulla on selkeä muistikuva minkä kiven juureen ne laitoin. Täytyisi vain joskus lähteä ne sieltä hakemaan. Lienee selvää, että tämän jälkeen en ole unohtanut kiiloja tmv. teltan kiinnittämiseen tarvittavia välineitä.
Nikkaluokta-Abiskossa opin myös sen, että jos on ummetusta ensimmäisten päivien aikana niin ei kannata käyttää ummetuslääkettä. Sen vaikutus voi olla yllättävä kesken päivän vaelluksen. Ummetus kyllä menee luonnollisesti ohi, ennemmin tai myöhemmin.

Kaldoaivin vaelluksella huomasin, kuinka tärkeää (varsinkin henkisesti, kun pysyy kuivana) on hyvä kuorivaatetus. Veden ja kosteuden (= sateen) määrä kasvoi vaelluksen loppua kohden. Mutta hauskaa oli, kun kaikki vaeltajat olivat samassa lirissä. Huumorilla pärjää pitkälle. Vaikka välillä tuli mieleen Tuntemattomatonta Sotilasta mukaellen kohtaus missä Lahtinen kumppaniensa kanssa vetää ahkiota pitkin metsää. ”….jos joku ulkopuolinen tulis ja katsois, niin se luulis, että täällä ollaan ihan hulluja. Aikuiset ihmiset rämpii pitkin metsiä rinkka selässa vesisateessa…”

Varangissa huomasin, kuinka ihanaa on vaeltaa korkealla tunturin päällä sammal jalkojen alla auringon paisteessa. Oli kuin olisi vaeltanut ”high way’llä”. Ja kuinka hauskaa voi olla, kun pitää myrskyä autiotuvassa porukalla korttia pelaillen. Timo, edelleen epäilen, että jotenkin huijasit.

Ja entäs Vätsäri? Ennakkokäsitys oli, että koko alue on pelkkää vaikeakulkuista rakkaa. Hui hai. Vaatii tarkkaa suunnistusta lukuisten pienten ja vähän suurempien lampien lomassa väistellä pahimpia rakkoja. Täällä syntyi kuuluisa lause ”Vätsäri on muutakin kuin kiveä”. Vätsäri on The Erämaa. Se pitää nähdä, se pitää kokea. Vätsärissä myös opin, että en enää koskaan ylitä vesistöjä crockseilla. Sen verran epävarmaa oli muutama ylitys.

Ja viimeisenä Jämtland. Minulla oli ilo osallistua vaellukselle yhdessä aikuisen poikani kanssa, ja majoittuen vieläpä samassa teltassa. No..vaelluksen jälkeen poika sitten totesi, ihan hieno reissu mutta ensi kerralla otetaan omat teltat… 😊. Häneltä opin, että vähemmän on parempi. Ei tarvitse olla kuivasäkkejä lähes jokaiselle tavaralle erikseen. Voi sitä välppäyksen määrää, kun purin ja pakkasin rinkkani useita kertoja päivässä etsien sitä yhtä tarpeellista kuivasäkkiä. Vieläkin korvissani kaikuu pojan turhautunut huokaus jostain makuupussin syövereistä. Tai kun etsin kadonnutta pipoani ”SE PIPO ON JOKO PÄÄSSÄ TAI SE ON RINKASSA”

Jokaisen vaelluksen jälkeen olen oppinut myös vähentämään mukaan otettavien tavaroiden määrää. Olen toki vielä kaukana siitä mitä Markka opetti Varangin reissulla. Tosin on asioita mistä ei tingitä eli kolme täyttä WC-rullaa per 6..7 pv vaellus.

Näin pääkaupunkiseutulaiselle jokainen vaellus on ollut muutakin ja antanut enemmän kuin pelkästään itse vaelluspäivät. Myös matkat mennen tullen vaelluksen lähtöpaikalle ja majoittuminen siellä ovat olleet osa koko vaellusta/lomaa. Yöjuna etelästä pohjoiseen, bussi tai automatka Utsjoelle tai Kiirunaan tai lautta Naantalista Ruotsiin ja autolla Ruotsin halki pohjoiseen. Ja se fiilis, kun likaisena ja hikisenä (tai läpimärkänä) palaat majoitukseen ja saunan jälkeen otat sen ensimmäisen virvokkeen. Ai että….

Aikaisemmat julkaisut

Kesä tulee

Eväste ilmoitus

Käytämme evästeitä tarjoamamme sisällön ja mainosten räätälöimiseen, sosiaalisen median ominaisuuksien tukemiseen ja kävijämäärämme analysoimiseen. Lisäksi käytämme ulkopuolisen palveluntarjoajan (google) analytiikkapalvelua.