Kesä tulee
Kesä tulee, vaellus lähestyy, oletko valmis? No, en minä tiedä. Turha minulta on kysyä. ..Tuntuu siltä, ettei koskaan ole valmis.Olen
Irti talvesta ja kohti kesää
- 27 Maaliskuuta 2026
- Sanni @Luontolikka
Irti talvesta ja kohti kesää
Maaliskuu on mielenkiintoista aikaa, kun ei tiedä, mihin ajatuksensa oikein suuntaisi. Toinen jalka ei haluaisi päästää irti talvesta, kun Lapissakin on vielä lunta ja toisaalta toisen jalan varpaat jo hivuttautuu kohti sandaaleja. Yhtään ei auta tietoisuus siitä, että vielä olisi näköjään yksi paikka vapaana Ulkoilma Akatemian Kilpisjärven erämaan hiihtovaellukselle huhtikuussa. Kevätauringon lämmössä viimeisistä talven maisemista nauttiminen houkuttaisi todella paljon. Varsinkin, kun tammikuun Syötteen talvivaelluksesta jäi todella hyvä kokemus ja kaipuu talviseen luontoon. Mä päätin nyt kuitenkin sinetöidä tämän talven pakettiin ja varaudun sitten ensi talvena johonkin upeaan talvivaellukseen, jonka ehdin suunnitella omaan kalenteriini ajatuksella. Tulevan reissun odottaminen (tai panikointi?) on iso osa kokonaisuutta, joten annetaan sillekin aikaa.
Eli katse kesään! Toukokuulle olisi tiedossa kaksi eri reissua peräkkäisinä viikonloppuina, oon lupautunut testaamaan Ulkoilma Akatemian melontakurssia ja naisten retkeily/vaelluskurssia. Ilmoittautumisvaiheessa alitajuntani ohitti sujuvasti sen tiedon, että melontakurssilla harjoitellaan myös pelastautumista vedessä. Toukokuussa. Minä kun olin ajatellut pysytellä kuivana kaarnalaivassani. Tajusin asian vasta silloin, kun joku kysyi, harrastanko talviuintia ja nauroi kun vastasin, että minähän en kylmään veteen mene. Taas on siis tullut laitettua itsensä vahvasti epämukavuusalueelle, sillä mun mielestä kylmä vesi kuuluu juomalasiin, ei napanahkan ympärille. Melontakurssi kuitenkin kiinnostaa niin paljon, että en aio perua, vaikka joudun kastumaan, ehkä mä en jäädy.
Retkeilykurssi ei toistaiseksi ole aiheuttanut painajaisia, ei edes se, että reitti on nimeltään ”Kolmen vuoren vaellus” ja se on luokiteltu vaativaksi, sillä se sisältää nousua ja laskua sekä epätasaistakin maastoa. Kurssin sisällössä kerrottiin, että normaali kunto ja terveet jalat riittävät. Kyllä mä siitä selviän. Molempia kursseja ja niistä opittavaa uutta tietoa ja taitoa odotan innolla ja molemmille sain mukaan kaksi eri ystävää, joten automatkatkin sujuvat mukavasti, kun on matkaseuraa. Ja mikä hienointa, taas saa tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin yhteisillä kursseilla!
Muita tulevan kesän ja syksyn retkiä ja vaelluksia en ole vielä lyönyt lukkoon. Oon selannut vaihtoehtoja kalenteri kädessä ja lukenut vaellusten kuvauksia. Suurena apuna on Ulkoilma Akatemian sivuilta löytyvät kurssien ja vaellusten vaativuusluokat, joita on juuri päivitetty. Niistä saa kuvaa siitä, mitä tarkoitetaan peruskuntoisella ihmisellä sekä millaisia asioita vaativuudessa on otettu huomioon, kuten esim. evakuointimahdollisuudet, kuljettavien reittien pituudet ja intensiivisyys sekä maaston teknisyys. Oman lisänsä tuo tietenkin aina sääolosuhteet, jotka voivat tuoda oman mausteensa retkeilijän keittoon.
Haasteena on sitten enää osata arvioida oikein se oma kunto ja mikäli asia yhtään mietityttää, niin sille asialle ehtii aina vähän jotain tehdäkin. (Heti huomenna. Tai ylihuomenna, näinhän se usein menee.) Itse ajattelin ainakin pidentää päivittäisiä kävelylenkkejäni sekä käydä vähän kuluttamassa kuntoportaita reppu selässä, jotta selkä tottuu pitkästä aikaa myös taakan kantamiseen. Heti huomenna. Tai ylihuomenna.
Aikaisemmat julkaisut
Keskellä ei mitään – Keskellä kaikkea
Palasin viikko sitten elämäni ensimmäiseltä talvivaellukselta Syötteeltä. Tämä viikko on mennyt ikävöidessä takaisin luontoon ja sen hiljaisuuteen, kauniisiin maisemiin ja