Tässä osiossa keskitytään Suomessa sijaitseviin retkeilykohteisiin. Kävijämäärillä mitattuna suosituimpia kohteita ovat kansallispuistot.
Kansallispuistot
Suomessa on yhteensä 40 kansallispuistoa, joista eteläisin on Tammisaaren saariston kansallispuisto Raaseporissa. Lemmenjoen kansallispuisto on pohjoisin Suomen kansallispuistoista ja se sijaitsee Inarin sekä Kittilän kuntien alueella.
Kansallispuistot ovat luonnonsuojelualueita, joiden tärkeänä tehtävänä on turvata luonnon monimuotoisuus sekä antaa ihmisille mahdollisuus nauttia ja rentoutua luonnossa.
Kansallispuistoissa on merkittyjä retkeilyreittejä, luontopolkuja ja tulentekopaikkoja. Kansallispuistoissa voi myös yöpyä, mutta yöpymisissä on vaihtelevia sääntöjä. Suosittelemme tarkistamaan kansallispuiston ohjeet ja säännöt ennen puistossa vierailua. Meillä jokaisella on velvollisuus selvittää puiston säännöt etukäteen.
Tarkista säännöt Metsähallituksen ylläpitämästä Luontoon.fi -palvelusta.
Esimerkki: Oulangan kansallispuisto, Kuusamo ja Salla
Oulangan kansallispuistossa luonnon monimuotoisuus yllättää kulkijan. Oulangalla korkeat kalliot vaihtuvat suoksi ja pehmeät hiekkarannat reheviksi lehdoiksi. Oulangalla on myös suosittu Karhunkierroksen vaellusreitti.
27 000 hehtaarin kokoisen Oulangan kansallispuiston itäpuolella Venäjällä sijaitsee Paanajärven kansallispuisto, joka on pinta-alaltaan 103 000 hehtaaria.
Huomioi
- Telttailu on sallittua jokamiehenoikeudella tai rajoitettua. Aina suositellaan vain osoitettuja paikkoja.
- Tulenteko on sallittu vain osoitetuilla paikoilla (ei metsäpalovaroituksen aikana).
Retkeilyalueet
Suomessa on seitsemän Metsähallituksen ylläpitämää retkeilyaluetta. Tämän lisäksi Suomesta löytyy runsaasti kuntien ylläpitämiä alueita, jotka ovat palveluiltaa retkeilyalueiden kaltaisia.
Retkeilyalueilla on merkittyjä retkeily- ja hiihtoreittejä, luontopolkuja, telttailualueita ja laavuja. Usein alueella on myös luontokeskus tai retkeilykeskus sekä vuokrakämppiä. Alueiden palveluissa on pyritty ottamaan huomioon liikuntaesteiset kävijät.
Retkeilyalueilla on yleisesti voimassa jokamiehenoikeudet, jotka mahdollistaa mm. leiriytymisen. On kuitenkin suositeltavaa käyttää valmiiksi merkittyjä telttailualueita leiriytymiseen.
Metsähallituksen ylläpitämistä retkeilyalueista löytyy tietoa Luontoon.fi-sivuilta. Kunnan retkeilyalueista löytyy tietoa kuntien verkkosivuilta. Muista velvollisuutesi selvittää alueen ohjeet ja säännöt.
Esimerkki: Napapiirin retkeilyalue, Rovaniemi
Napapiirin retkeilyalue on monipuolinen luontokohde Rovaniemellä. Alueella on useita reittejä sekä paljon retkeilypalveluita. Alueen vanhoissa havumetsissä elävät muun muassa poro, hirvi, kettu, jänis ja orava, jotka ovat tavallisimpia nisäkkäitä, mutta havaintoja voi päästä tekemään myös näädästä, kärpästä, minkistä ja saukosta.
Huomioi
- Telttailu on sallittua jokamiehenoikeidella. Suositellaan vain osoitettuja paikkoja.
- Tulenteko on sallittu vain osoitetuilla paikoilla (ei metsäpalovaroituksen aikana).
Luonnonpuistot ym. suojelualueet
Suomesta löytyy runsaasti luonnonsuojeluun valjastettuja alueita, jotka tarjoavat myös mahdollisuuksia retkeilyyn.
Luonnonsuojelualueet ovat usein melko pieniä, ja ne sopivatkin parhaiten päiväretkeilyyn.
Suurella osalla alueista saa retkeillä jokamiehenoikeuksin, mutta osalla liikkumista on rajoitettu eläinten ja kasvien suojelemiseksi. Esimerkiksi luonnonpuistot on perustettu ensisijaisesti luonnonsuojelua ja tutkimusta varten. Luontoon.fi-sivustolla esitellään ne luonnonpuistot, joissa saa kulkea merkityillä reiteillä. Muissa luonnonpuistoissa ei saa liikkua lainkaan ilman kirjallista lupaa. Kaikki luonnonpuistot on esitelty Metsa.fi-sivustolla.
Esimerkki: Kevon luonnonpuisto, Utsjoki
Ehkäpä Suomen tunnetuin luonnonpuisto sijaitsee Kevolla Utsjoella. Kevon luonnonpuisto ydinalueen muodostaa yli 40 km pitkä ja paikoin lähes 80 metriä syvä kanjonimainen rotkolaakso, jonka pohjalla virtaa Kevojoki.
Huomioi
- Telttailua on rajoitettu. Leiriytymiseen käytetään vain osoitettuja paikkoja.
- Tulenteko on sallittu vain osoitetuilla paikoilla (ei metsäpalovaroituksen aikana).
Erämaa-alueet
Suomessa on laajoja metsäalueita, jotka osin täyttävät erämaan määritelmän. Metsäalueista on laajemmin seuraavassa kappaleessa. Pohjois-Suomen erämaa-alueet ovat Metsähallituksen ylläpitämiä laajoja, asumattomia, tiettömiä ja lähes luonnontilaisia alueita. Ne on tarkoitus säilyttää sellaisina. Siksi vain perinteiset elinkeinot, kuten metsästys, kalastus ja poronhoito ovat mahdollisia.
Erämaa-alueilla on rajallisesti retkeilyreittejä sekä muita retkeilypalveluita. Alueilla voi kokenut retkeilijä vaeltaa päiväkausia kohtaamatta muita ihmisiä. Pohjois-Suomessa on yhteensä 12 erämaa-aluetta, joiden yhteispinta-ala on lähes 15 000 km².
Esimerkki: Käsivarren erämaa-alue, Enontekiö
Suomen tunnetuimpiin erämaa-alueisiin kuuluva Kilpisjärven erämaa-alue on suosittu mm. retkeilijöiden, kalastajien sekä packrafting-harrastajien parissa. Kilpisjärven erämaa-alue on arktisten suurtunturien erämaata, jossa tunturien huiput kohoavat yli kilometrin korkeuteen. Alueelta löytyy suosittu Haltin vaellusreitti.
Huomioi
- Telttailu on sallittua jokamiehenoikeudella.
- Tulenteko on sallittu valtion maa-alueilla (ei metsäpalovaroituksen aikana).
Metsät
Jokamiehenoikeudella voit retkeillä melko vapaasti lähes kaikilla metsäalueilla. Jokamiehenoikeuksista laajemmin seuraavassa moduulissa.
Yleisesti metsäalueilla voi retkeillä, poimia marjoja ja sieniä sekä leiriytyä. Tulenteko vaatii aina maanomistajalta luvan, joten velvollisuutesi on etukäteen selvittää maanomistaja sekä luvat, jos aiot tehdä tulet retkelläsi.
Valtion mailla Lapissa, Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa tulen voi tehdä valtion maalle Metsähallituksen antaman, kaikkia koskevan yleisen luvan perusteella, mikäli lähistöllä ei ole erillistä tulentekopaikkaa.
Linkki: Metsähallituksen maat ja vedet -karttapalvelu
Yhtenäisiä suuria metsäalueita löytyy muun muassa Itä-Suomesta itärajan tuntumasta.
Huomioi
- Telttailu on sallittua jokamiehenoikeudella.
- Tulenteko on sallittu valtion maa-alueilla Lapissa, Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa (ei metsäpalovaroituksen aikana).
- Tulenteko vaatii aina maanomistajalta luvan.
