Kartan lukeminen sekä kompassisuunnan ottaminen ovat varmasti yhdet retkeilijän tärkeimmistä taidoista. Tässä moduulissa tutkimme karttaa, mietimme kuinka hyödyntää karttaa maastossa ja katsomme kuinka otetaan kompassisuunta.
Kartan lukeminen
Kartan lukemisella tarkoitetaan karttamerkkien ymmärtämistä sekä taitoa sijoittaa itsensä kartalle, vertaamalla ympäröivää maastoa kartan merkintöihin. Kartanlukutaito on retkeilijän turva, ja tuo itsevarmuutta maastossa liikkumiseen. Eksymisen pelko on yksi yleisimpiä huolia aloittelevalla retkeilijällä. Huolellinen harjoittelu ja kartan ymmärtäminen vähentävät huomattavasti eksymisen riskiä, jolloin pelko hälvenee.
Kartan mittakaava ja karttaruudut
Kartan mittakaava kertoo kuinka paljon yksi sentti kartalla on metrejä maastossa. Yleisimpiä retkeilykarttojen mittakaavoja ovat 1:25 000 ja 1:50 000. Nämä tarkoittavat 1:25 000 / kartalla 1 cm = maastossa 250 m ja 1:50 000 / kartalla 1 cm = maastossa 500 m.
Kartan lukemisen kannalta miellyttävin mittakaava on 1:25 000. Joissakin suurten alueiden kartoissa mittakaava voi olla jopa 1:100 000, jolloin yksi sentti on yksi kilometri. Näin suuressa mittakaavassa on hankalaa verrata maastoa karttaan ja paikallistaa itsensä.
Mittakaavan lisäksi kartassa on karttaruudut. Karttaruudun koko on yleensä kerrottu kartan reunassa. Karttaruutu auttaa hahmottamaan karttaa paremmin. Esimerkiksi Calazon 1:25 000 retkeilykartoissa on karttaruutujen väli neljä senttiä, joka vastaa yhtä kilometriä maastossa. Kartaruutujen avulla saa nopean käsityksen välimatkoista. Huom! Kuljettu matka on maastossa huomattavasti pidempi kuin karttaruutujen “linnuntie”.
Karttamerkit
Yleisimmät retkeilijän käyttämät karttamerkit on syytä opetella ulkoa. Vähemmän käytettyihin karttamerkkeihin löytyy apua kartan reunasta löytyvästä “Merkkien selitykset” -laatikosta tai aihetta käsittelevistä kirjoista.
Korkeuskäyrät
Karttalehti voi olla täynnä korkeuskäyriä. Paljon korkeuskäyriä tarkoittaa maastossa suurta korkeuserojen vaihtelua. Kartan tiedoista löytyy korkeuskäyrien väli metreinä. Yleensä retkeilykartoissa korkeuskäyrien väli on viisi metriä. Tämä tarkoittaa että kahden korkeuskäyrän välinen korkeusero on viisi metriä. Mitä tiiviimmin korkeuskäyrät ovat, sitä jyrkempi korkeusero on.
Jyrkänne
Jyrkänne kannattaa suosiolla kiertää. Jyrkänteestä on harvoin mahdollista kulkea ilman apuvälineitä. Joskus jyrkänteen yläreuna voi toimia näköalapaikkana. Jyrkänteen karttamerkki muistuttaa kampaa.
Kivikko
Kivikko, louhikko, rakka. Suurista kivistä muodostuva alue, joka on hankalaa ja raskasta kulkea. Sateisella säällä kivikko voi olla myös vaarallisen liukas. Suomen Lapissa, rakkaa voi esiintyä hyvin laajoina kenttinä. Rakkamaita on erityisesti tunturien ja vaarojen yhteydessä.
Kivi
Suuri kivi voi olla merkitty myös karttaan. Tällainen karttamerkki on mainio tapa tarkistaa oma sijainti.
Suo
Suoalueet on hyvä tunnistaa kartasta. Suo on yleensä hyvin kosteaa ja hitaasti kuljettavaa maastoa. Suoalue kannattaa lähtökohtaisesti kiertää. Huomaa että maastokartoissa on erikseen merkitty “helppokulkuinen suo” sekä “vaikeakulkuinen suo”.
Polku
Retkeily- tai vaellusreitit on merkitty retkeilykarttoihin helposti huomattavalla värillä. Pienemmät polut sekä vakiintuneet kulku-urat ovat yleensä katkoviivoja. Yhtenäiset viivat tarkoittavat autotietä.
Kartan hyödyntäminen retken suunnitteluun
Levitä kartta pöydälle ja ala tutkia kartasta löytyviä merkintöjä. Ensimmäisenä erotat maaston muodot, joita kuvaavat korkeuskäyrät. Laajalla katsomisella huomaa onko maastossa paljon korkeuseroja tai kosteita alueita.
Kartasta myös erottaa helposti retkeilyreitit, jotka on yleensä merkitty selkeästi erottuvalla värillä. Muita kartasta hyvin erottuvia merkintöjä ovat mm. tulipaikat, autio-/varaustuvat, kodat, laavut sekä käymälät. Lisäksi kartassa on yleensä merkintä silloista, pitkospuista ja kahluupaikoista.
Maanmittauslaitoksen maastoaineiston päälle tehdyissä retkeilykartoissa näkyy myös polkuja sekä vakiintuneita kulku-uria.
Retkeilyreitit, jotka on väritetty karttaan, ovat yleensä kuljettavissa ja erottuvat maastossa hyvin. Pienemmät polut, jotka on merkitty katkoviivoilla ilman väritystä, voivat olla vanhoja tai kasvaneet umpeen.
Muiden karttamerkkien paikkansapitävyys voi vaihdella. Kota voi olla laavu tai autiotupa voi olla tuhoutunut. Suosittelemme tarkistamaan tilanteen esimerkiksi Metsähallituksen asiakaspalvelusta tai kunnan liikuntatoimesta. Tarkistaminen on aiheellista jos suunnittelet turvautuvasi johonkin tiettyyn rakenteeseen (autiotupaan, siltaan yms.).
Reitin suunnittelu karttaa hyödyntäen
Suunnitellessa retkeä merkittyjen retkeilyreittien ulkopuolelle, on syytä tutkia karttaa huolella etukäteen. Karttaan voi suunnitella itselleen oman reitin.
Vältä seuraavia asioita
- Jyrkkä nousu ja jyrkkä lasku
- Suuria jokia
- Suoalueita
- Louhikkoa
- Jyrkänteitä
Hyödynnä seuraavia asioita
- Korkeuskäyrän suuntainen eteneminen
- Kuiva metsämaa
- Helppokulkuinen suo
- Polku, kärrypolku tai mönkijäura
- Purot ja vesistöt (juomavettä, leiriytyminen, paikantaminen)
Kartan hyödyntäminen maastossa
Karttaa voi hyödyntää maastossa monella tapaa. Normaalisti kartasta katsotaan, millaista maastoa on luvassa ja missäpäin sijaitsee kohde, jonne ollaan menossa ja mikä on etäisyys kohteeseen. Tämän lisäksi kartasta voi katsoa vedenottopaikkaa, taukopaikkaa ja leiripaikkaa.
Juomavettä maastosta
Vettä tarvitaan aina. Vettä saa järvistä, lammista, joista, puroista ja lähteistä. Karttaan on merkitty vesistöt sekä purot ja joet. Lisäksi karttaan on merkityt tunnetut lähteet.
Suurempien jokien virtaussuunta on merkitty karttaan. Kun tiedämme virtaussuunnan, niin voimme tarkastella mistä vesi tulee.
Taukopaikan valinta
Lounastauko on miellyttävää pitää tuulensuojassa ja veden lähellä. Karttaa lukemalla voi löytää suojaisan paikan vesistön ääreltä.
Leiripaikan valinta
Leiripaikaksi on hyvä valita suojaisa paikka, jonka läheltä löytyy juomavettä. Voit miettiä mistä suunnasta tuulee tai aurinko nousee. Tutki karttaa ja valitse leiripaikka huolella.
Kompassisuunnan ottaminen
Kun liikutaan poluttomassa maastossa, on suunnan pitäminen joskus haastavaa. Metsässä voi olla hankalaa ottaa kaukaista kiintopistettä, ja tunturissa voi tunturien laet muistuttaa toisiaan. Oikeaan suunta kulkemisen varmentamiseksi on syytä hyödyntää kompassia. Ottamalla kompasisuunnan ja pitämällä kompassin näkyvillä, helpotat omaa liikkumista huomattavasti. Ilman kompassia tai kiintopistettä, saattaa helposti lähteä kaartamaan, jolloin matka pitenee ja eksymisen riski kasvaa.
Katso alla oleva video.
Kartan eranto (magneettinen deklinaatio / neulaluvunkorjaus)
Kun otetaan kompassisuunta, on syytä huomioida eranto. Eranto on ero, joka muodostuu maantieteellisen pohjoisen sekä magneettisen pohjoisen välille. Kartta on tehty maantieteellisen pohjoisen mukaisesti. Kompassi osoitaa magneettiseen pohjoiseen (pohjoisella pallonpuoliskolla).
Eranto muuttuu jatkuvasti, joten pysyvää ohjeistusta erantoon ei voida antaa. Kartan tekohetkellä oleva eranto on painettu kartan tietoihin. Lisäksi karttaan on merkitty vuosittainen muutos.
Esimerkki
**Seitsemisen kansallispuisto.* Kartan alueella eranto on noin +8,50°, ja vuosittainen muutos on noin +0,15° – +0,20°. Esimerkin kartta on valmistettu vuonna 2017. Eli eranto lasketaan seuraavasti vuonna 2020 +8,50° + 3 x 0,18° = saadaan erannoksi noin +9,00°.*
Ottamalla eranto huomioon, kompassi suuntaa meidät oikeaan suuntaan. Mikäli emme huomioi erantoa, niin kompassi suuntaa meidän väärään suuntaan. Yllä olevan esimerkin eranto on kilometrin matkalla 150 metriä. Tämä voi olla ratkaisevaa huonossa näkyvyydessä tai tiheässä metsässä.
Tutustu Maanmittauslaitoksen Erantokarttaan.
